heikki arikka:
blogi
Tiistai 12.10.2010
Professori Pentti Huovinen on päättänyt luopua kansanedustajaehdokkuudestaan. Huovinen perusteli päätöksensä taustoja ja syitä blogissaan. Ymmärrän hyvin hänen ratkaisunsa eikä päätöksen tekeminen varmasti ollut helppoa. Itse pidin Huovista varmana läpimenijänä tulevissa vaaleissa. Hän sai viime eduskuntavaaleissa lähes 5000 ääntä ja kunnallisvaaleissa Turussa yli 2000 ääntä. Meidän kaikkien onneksi politiikassa on mukana Pentin kaltaisia poliitikkoja, jotka ovat ammattinsa kautta pätevöityneet oman alansa huipuiksi ja ammattilaisiksi.
Politiikka on viime kädessä yhteisten asioiden hoitamista. Poliitikko seisoo melko heikoilla jäillä, jos hän haluaa vain olla mukana politiikassa, mutta hänellä ei ole mitään mistä ammentaa taustatietoa ja näkemyksiä. Kun politiikasta tulee ammatti, siirrytään usein vaaravyöhykkeelle, jossa poliitikon päätöksenteon motiivit saattavat vaarantua. Suomen kaltaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä tarvitaan niin sanottuja ammattipoliitikkoja, mutta järjestelmässä on myös heikkoutensa.
Poliitikko, joka on ammattinsa ja työkokemuksensa kautta pätevöitynyt oman alansa osaaja ja tuo osaamisensa ja innostuksensa mukanaan politiikkaan, seisoo aina tukevammalla pohjalla kuin ”pelkkä poliitikko”. Poliitikko, jonka täytyy varmistella omaa työpaikkaansa tulevaisuutta ajatellen, joutuu työssään ja päätöksenteossaan aina ottamaan huomioon seuraavat vaalit. Hyvä ratkaisu tähän voisi olla eduskuntakausien rajaaminen yhden edustajan kohdalla kolmeen tai neljään kauteen. Siinä ajassa edustajan pitäisi kai pystyä saamaan aikaan se, mitä oli politiikkaan lähtiessään aikonut. Edustajakausien määrän rajoittaminen pitäisi edustajat koko ajan sopivasti liikkeessä, mutta samalla kiinni myös niin sanotussa normaalielämässä. Palattaisiin oikeastaan hivenen takaisin kohti Suomen eduskunnan alkuvuosikymmeniä, jolloin kansanedustajat olivat ensisijaisesti oman ammattinsa edustajia ja hoitivat edustuksellista luottamustehtäväänsä työnsä ohessa.
