heikki arikka:
blogi

Tiistai 11.1.2011

 

Raision kaupunginjohtajaa valitsemassa

Kotikaupungissani Raisiossa valittiin lähes koko viime vuoden ajan uutta kaupunginjohtajaa. Ensin jännitettiin edellisen kaupunginjohtajan siirtymistä Joensuun kaupunginjohtajaksi. Tuon valinnan varmistuttua käynnistyi Raisiossa toden teolla uuden johtajan metsästys. Ennen kaupunginjohtajan paikan vapautumista eri poliittiset ryhmät sopivat yhdessä hakevansa kaupungilleen parasta mahdollista johtajaa puoluesidonnaisuuksista välittämättä. Sopimus kesti juuri siihen hetkeen asti, jolloin paikka todella vapautui. Raision demarit ilmoittivat heti, että paikka kuuluu heille, vastoin aiemmin sovittua ja myös vastoin Raision poliittista kulttuuria. Muut ryhmät ja kuntalaiset olivat ihmeissään, mutta uskoivat kuitenkin optimistisesti kaupunginjohtajan hakuprosessin aitouteen.

Valitessaan työttömäksi joutuneen SDP:n puoluesihteeri Ari Korhosen Turun apulaiskaupunginjohtajaksi Turun demarit tekivät alusta alkaen selväksi, että kyse on SDP:n ryhmän sisäisestä päätöksestä. Turun poliittisesta kulttuurista voi yleisesti olla monta mieltä, mutta ainakin kyseinen toimintatapa oli ryhdikäs ja rehellinen. Turun demarit pysyivät lupauksissaan ja toimivat sanojensa mukaisesti. Toisin kävi Raisiossa.

En ota kantaa siihen, tuleeko Ari Korhosesta hyvä kaupunginjohtaja Raisioon vai ei, mutta tapa, jolla Raision demarit ajoivat asiansa läpi, oli koko kunnallista demokratiaa halventava. Vielä aivan valinnan loppumetreillä valintatoimikunta oli siinä uskossa, että oltiin todella hakemassa Raisiolle parasta johtajaa. Valinta oli kuitenkin käytännössä jo tehty. Toisin kuin julkisuudessa annettiin ymmärtää, asiaan ei ollut enää juuri mahdollista vaikuttaa.

Vuoden lopulla kaupunginjohtajan valintaprosessi nousi vielä kertaalleen esille kaupunginjohtajan palkkakeskustelun yhteydessä. Valinnan takana seisovat demarit olivat luvanneet tulevalle johtajalle sovittua ja hakuilmoituksessa ilmoitettua korkeamman palkan, jonka Ari Korhonen oli ilmoittanut hakuehdokseen.

Koko kaupunginjohtajan valintaprosessi on ollut yhtä Raision SDP:n vedätystä. Ei ihme, että puolueen kannatusluvut laahaavat valtakunnallisesti ennätysmäisen alhaalla. Arvot muuttuvat todeksi vasta käytännön kautta ja teot puhuvat aina sanoja enemmän. Puolue, joka puhuu demokratian, yhteisöllisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta toimii paikallistasolla omia sanojaan vastaan, ei ole uskottava.

Perussuomalaisista on tullut työväestön ja epäoikeudenmukaisuuden tulkki Suomessa. Pelkän peiliin katsomisen luulisi riittävän kertomaan SDP:lle, miksi puolueen kannatus valuu Soinin joukoille. Joku varmasti miettii, onko näillä asioilla mitään tekemistä toistensa kanssa. Niin, olisikohan sittenkin?

Ihmisten kokemalla epäoikeudenmukaisuudella on tapana kanavoitua johonkin, yleensä poliittiseen, vastavoimaan. Mielestäni esimerkiksi niin sanotun Forssan kokouksen seuraukset, SDP:n perustaminen, on tästä oiva esimerkki. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus tarvitsee ja etsii vaihtoehtoja. Jos ihmisten kokemus on, että SDP edustaa epäoikeudenmukaisuutta käytännössä, puolue on todellisen haasteen edessä. Miten juhlapuheet ja arvot eletään todeksi käytännön politiikassa?

Huhtikuussa on seuraavat vaalit. Silloin ihmisten luottamus punnitaan.