heikki arikka:
blogi
Sunnuntai 13.3.2011
Presidentin pitäisi olla Suomen ulkopolitiikan johtaja
Suomen vanhan hallitusmuodon mukaan ”Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti” ja presidentin valta on jakamaton. Nyt eduskunnassa hääritään perustuslain muutoksien kimpussa. Lakimuutosta myydään parlamentarismin vahvistamisen nimessä. Meitä huijataan.
Parlamentissa valtaa käyttävät suuret puolueet, kyseisten puolueiden puheenjohtajat, eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja lisäksi muutamat muut keskeiset toimijat. Käytännössä vallan ytimessä on noin 20–30 henkilöä, muut kansaedustajat ovat vain statisteja taustalla.
Parlamentarismin nimessä halutaan vähentää presidentin valtaoikeuksia. Kehityskulku on kaiken kaikkiaan väärä. Presidenttihän valitaan suorassa kansanvaalissa ja hänellä on kansan enemmistön valtakirja. Presidentti on sisä- ja puoluepolitiikan yläpuolella ja valvoo aina koko maan etua. Valtaa ollaan nyt siirtämässä pääministerille ja pienelle ryhmälle eduskunnassa toimivia poliitikkoja. Herää kysymys, kenen etua oikeastaan ollaan ajamassa? Ei ainakaan Suomen kansan.
Pääministeri on usein myös oman puolueensa puheenjohtaja. Pääministeri joutuu siis aina toimessaan ja päätöksissään ottamaan huomioon myös oman puolueensa kannan eikä ole samalla tavalla vapaa tekemään päätöksiä kuin presidentti. Pääministeri vastaa hallituksen toiminnasta ja Suomen sisäpolitiikasta. Tämä presidentin ja pääministerin työnjako, vallan kahtiajako, tulisi säilyttää jatkossakin.
Yksi vahvimmista perusteluista perustuslain muutoksia vastaan on mahdollisten kriisitilanteiden hoitaminen. Mitä suuremmasta kriisistä on kysymys, sitä nopeampaa ja keskitetympää tulee päätöksenteon olla. Esimerkiksi sodassa tai vakavassa ympäristökriisissä ei ole aikaa puna-armeijatyyliseen neuvonpitoon presidentin, pääministerin ja hallituksen kesken. Jaahas, mitä tehtäis..?
Suomi tarvitsee vahvan ulkopolitiikkaa johtavan presidentin.
