heikki arikka:
blogi

Perjantai 12.3.2010

 

Arkkihiippakuntaan ja Suomen kirkkoon on valittu uusi arkkipiispa Kari Mäkinen. Hyvä Kari! Arkkipiispan vaalit olivat tällä kertaa jännittävät loppuun asti. Kahden viimeisen ehdokkaan välinen ääniero oli vain 11 ääntä. Äänimäärien ero on historiallisen pieni.

Tulos saattaa kertoa molempien ehdokkaiden erinomaisuudesta, toisaalta se kertoo myös kirkon hajaannuksesta. Molemmat toisen kierroksen arkkipiispaehdokkaat edustivat, tosin tahtomattaankin, kirkon teologian äärilaitoja. Turun piispaa Kari Mäkistä pidettiin liberaalien ja dogmatiikan professori Miikka Ruokasta konservatiivien ehdokkaana. Hajallaan oleva kirkkokansa jatkaa todennäköisesti vaalien jälkeenkin teologista väittelyä oikeista raamatun tulkinnoista. Tulevalla arkkipiispalla eivät siis haasteet lopu. Äärilaidat ovat oikeasti todella kaukana toisistaan.

Mediaa seuraamalla voi saada vaikutelman, että kirkon sisäinen kamppailu on konservatismin ja liberalismin välinen ottelu. Todellisuudessa jännitteet ja erimielisyyden haasteet ovat moninaisemmat. Lohdullista tässä ajassa on, että näin on aina ollut. Kirkko ei ole koskaan ollut yksimielinen, uskontunnustuksestaan huolimatta. Kirkossa on aina ollut sekä sisäisiä kiistoja että yhteentörmäyksiä ulkomaailman arvojen kanssa.

Kirkko on myös aina ollut hieman ”hukassa” ruumiillisuuden kanssa. Kirkon ominta aluetta onkin paremmin sielullisuus ja hengellisyys. Kirkon miehet ja naiset joutuvat lähes poikkeuksetta hämilleen seksuaali- ja sukupuoliasioissa. On melkein myötähäpeällistä katsoa, kun me kirkon ihmiset muodostamme julkisuudessa mielipiteitä näistä kysymyksistä. Jumala ei todella päästä meitä helpolla, kun hän loi ihmisen kuvakseen: ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”(1 Moos 1:27). Tämä Raamatun kohta vielä jatkuu seuraavasti: ”Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: olkaa hedelmälliset, lisääntykää…”) Siis Jumala kehotti meitä olemaan seksuaalisia. Tämä Jumalan ”luomistemppu” on aina ollut kertakaikkisen haastava kirkolle. Jumala loi meidät seksuaalisiksi, miehiksi ja naisiksi… Huh!

On mielenkiintoista, kuinka paha rasti tämä on edelleen osalle kirkonihmisistä. Raskas on kantaa tämäkin taakka – varmaan moni miettii. ;)

Väitän, että sukupuolisuus ja seksuaalisuus on kirkon perusongelma. Tämä perusongelma jakaa ja hajottaa kirkkoa edelleen. Tuleva arkkipiispakaan ei pääse tätä ikuisuusjännitettä pakoon. Voimia vain Kari Mäkiselle!