heikki arikka:
blogi

Keskiviikko 21.4.2010

 

Suomessa on vellonut nykyisen eduskuntakauden ajan vaalirahoitushässäkkä, joka on kokonaisuudessaan melko surullinen tapahtumaketju. Moni poliitikko on käyttäytynyt niin idioottimaisesti, että se on jo häpeäksi koko poliittiselle kulttuurille.

Poliitikkojen vaalityön tukeminen ei ole mitenkään pahasta - päinvastoin. Ilman tukijoita ei kukaan pääsisi eteenpäin. Jos eduskuntaehdokkaita ei saisi tukea taloudellisesti, koko parlamentaarinen demokratia vääristyisi. Jos eduskuntavaaliehdokkaiksi lähtisivät vain riittävän varakkaat ihmiset, johtaisi se vähitellen siihen, että kansanedustajat edustaisivat vain yhteiskunnan taloudellista eliittiä. Ja se tuskin olisi kenenkään etu.

Mitä enemmän Suomessa on vaalirahaa jakavia tahoja, sitä enemmän toteutuu demokratia sanan varsinaisessa merkityksessä. Eduskuntaan tarvitaan läpileikkaus koko kansasta: kaikenikäisiä, kaikkien ammattiryhmien ja kaikenlaisten arvojen edustajia. Vain riittävän laaja-alainen joukko edustajia pystyy saamaan aikaan moniarvoisia päätöksiä, joilla Suomea voidaan kehittää eteenpäin.

Viime vuodet ovat olleet politiikan toimittajien kulta-aikaa. Toimittajat kyttäävät ja kaivavat poliitikoista esiin kaiken mitä vain ikinä löytävät, demokratian ja yleisen edun mukaisesti, kuten asiaa yleensä perustellaan. Uskokoon ken haluaa. Politiikan toimittajien motiiveja ei voi välillä kuin ihmetellä. Mihin he oikein pyrkivät?

Ei ihme, ettei kukaan järkevä ihminen oikein jaksa enää olla aidosti kiinnostunut politiikasta. Sitähän altistaa itsensä lähes julkiselle lynkkaukselle, jos lähtee mukaan politiikkaan. Toimittajien mukaan kenelläkään politiikkaan mukaan lähteneellä ei ole enää yksityisyyttä eikä oikeutta omiin asioihin. Yleisen edun nimissä kaikki on julkista tietoa ja siis myös julkaistavissa. En voi ymmärtää joidenkin toimittajien tarvetta tehdä poliitikkojen yksityisistä asioista väkisin julkisia.

Asialla on kuitenkin toinenkin puoli: omaa etuaan ajavat poliitikot. Osa toimittajista käyttäytyy tyhmästi ja kaivaa esiin asiaankuulumattomia poliitikkojen yksityisasioita, mutta täytyy myöntää, että osa poliitikoista kyllä tarjoilee sopivia aiheita sensaatiotoimittajille. Tuntuu käsittämättömältä, että osa poliitikoista ei osaa erottaa oikeaa ja väärää toisistaan ja valehtelee julkisesti. Mihin rehellisyys on kadonnut poliitikoilta, ihmisiltä? Ei totuuden puhuminen voi sentään niin vaikeaa olla. Jos poliitikko ei selviä urastaan sortumatta toistuvasti emävalheisiin ja vippaskonsteihin, pitäisi kai harkita uranvaihtoa.

Niin kauan kuin politiikassa on mukana narsistisia persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä puhumassa potaskaa, riittää politiikan toimittajilla jutunaiheita. Valitettavasti tämä pieni moraalittomien poliitikkojen joukko tahraa koko poliittisen kentän ja omien puolueidensa maineet. Tässä valheiden, huonomuistisuuden ja selittelyiden kehässä joutuu myös oikealla asialla olevien poliitikkojen maine lokaan. On erittäin ikävää, että pieni vähemmistö tahraa kaikkien maineen.

Itse uskon, että aito ja vilpitön politiikan tekeminen on yhä mahdollista. Olisikohan kenties aika laittaa osa poliitikoista vaihtoon?