Uskonnonopetus kuuluu kouluun

15.10.2019

Syksyllä uutisoitiin, että Opetus- ja kulttuuriministeriö tekee opetusministerin pyynnöstä selvityksen siitä, voisiko elämänkatsomustieto olla valinnainen kaikille oppilaille siten, että oppilas voisi valita oppiaineekseen uskonnon tai elämänkatsomustiedon.

Uskontoa ei opeteta kouluissa kirkon eikä kristinuskon vaan lapsen itsensä takia, jotta jokaisella olisi riittävästi tietoa ja taitoa jäsentää maailmaa itsenäisesti, kriittisesti ja rakentavasti. Oppiaineet eivät saa olla poliittisten päämäärien toteuttamista varten. Se on väärin.

Koulujen uskonnonopetuksessa on kyse yleissivistyksestä, josta huolehtiminen kuuluu yhteiskunnalle ja sitä kautta kouluille. Koulun uskonnonopetus antaa yleissivistykseemme valmiuksia ja eväitä toimia vastuullisina kansalaisina. Seuraavaksi joitakin esimerkkejä yleissivistyksen määritelmästä.

Emeritusprofessori Paavo Castrén sanoitti asian seuraavasti: "Klassinen yleissivistys, kreikkalaisten Enkyklios paideia, on mahdollisimman kokonaisvaltaisen kasvatuksen tulos. Klassisen yleissivistävän kasvatuksen perusajatus on, ettei mitään inhimillisen tiedon aluetta saisi tietoisesti jättää kasvatuksessa huomiotta".

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvistin mukaan "Ihmisen sanotaan tarvitsevanhumanistista sivistystä itsensä ymmärtämiseen ja luonnontieteellistä sivistystä maailman ymmärtämiseen. Sivistys estää meitä uskomasta huuhaa-tietoon."

Suomessa on yksi maailman moderneimmista uskonnonvapauslaeista. Meillä kansalaisilla ei ole velvoitetta mihinkään, mutta meillä on oikeus. Tuo on uskonnonvapauslain keskeisin idea. Suomessa on oikeus yleissivistykseen. Meidän on hyvä pohtia ja keskustella siitä keitä olemme, mistä tulemme, mistä arvoista suomalainen tai eurooppalainen yhteiskunta muodostuu ja mistä arvomme ja ihmiskuvamme nousevat.

Elämänkatsomustiedon puolustajat ovat myös puhuneet yhteisen katsomusaineen luomisesta kouluun. Se tarkoittaisi, että uskonnosta ja elämänkatsomustiedosta luodaan yksi yhteinen oppiaine, joka sopii kaikille. Tämä on hankkeena erikoinen. Meillä on jo olemassa yhteinen katsomusaine. Sen nimi on uskonto.

Uskonnonopetukseen osallistuu yhdeksän kymmenestä koululaisesta. Ongelma ei ole uskonnonopetuksessa vaan siinä, että pieni vähemmistö ei halua osallistua opetukseen, jossa mainitaan sana uskonto. Jotta yhteinen oppiaine oli mahdollinen, siitä olisi riisuttava pois kaikki uskonnonopetuksen elementit. Näin ollen siitä tulisi elämänkatsomustiedon oppiaine mutta uudella nimellä, yhteinen katsomusaine. Jos yhteinen katsomusaine toteutuu, loppuu uskonnonopetus koulusta. Se olisi kohtalokas virhe.

Yleissivistyksestä ei pidä tinkiä eikä vaatimustasoa pidä laskea. Kyse on tämän päivän lapsista ja huomisen aikuisista. Yleissivistykseen kuuluu oppia myös asioista, jotka saattavat olla itselle vieraita tai eivät ole juuri nyt ajankohtaisia.

Uskonto oppiaineena on keskeinen oppiaine yleissivistyksessä. Vähentämällä yhden keskeisen humanistisen oppiaineen arvoa ohitamme samalla sen mahdollisuuden, että ihminen kasvaisi omassa itsessään inhimilliseen maksimiin. Pidetään siis sivistyksestä ja ihmisestä huolta.  

Julkaistu Sana -lehden blogissa 15.10.2019